Väitetään, että karkauspäivä on nurinkurisuuksien päivä, jolloin kaikki on päälaellaan. Koska naiset eivät “voi” kosia miehiä, tällainen ”tavattomuus” sallitaan karkauspäivänä – ovathan maailmankirjat jo muutenkin sekaisin. Perinteeseen kuuluu, että kosinnan torjuva mies joutuu maksamaan naiselle hyvitystä. Suomalainen tapa on, että torjutulle pitää antaa kangasta uuteen hameeseen tai leninkiin.
Kustaa Vilkunan mukaan karkauspäivä-sana perustuu mahdollisesti karata-sanan vanhaan merkitykseen “hypätä”. Kun merkkitikkua puukalenterissa muulloin siirrettiin seuraavaan päivään, karkauspäivänä sitä vain hyppäytettiin sormilla paikallaan.
Nyt siis kaikki joukolla kosiopuuhiin, jos ei muuten, niin hamekankaiden toivossa!






