Kotini on linnani, sanotaan, ja niin se juuri minulla on. Yleisön pyynnöstä olen luvannut näyttää lisää kuvia Pikkutalosta (tämän nykyisen talomme nimi). Meillä on tapana nimetä taloja ja autoja, polkupyöriäkin ja joskus tietokoneita…
Pikkutalo on 1964 takennettu kivinen, rapattu omakotitalo itäisessä Helsingissä. En ole koskaan ollut niin rahoissani, että olisin voinut ostaa minkä talon tahansa, tai sisustaa rahasta huolehtimatta. Ja juuri se taitaa olla syy kekseliääseen tapaani suhtautua kotiin. Pikkutalo tuli aikanaan vastaan lähes sattumalta oikein kohtuulliseen hintaan, ja niinpä viisihenkinen perheemme asettui taloksi, vaikka alkutilanne näytti epäilyttävältä. Hyvin olemme Pikkutalossa viihtyneet, ja jos ei olisi niin kova hinku päästä maalle, jäisimme varmasti tähän vuosiksi.
Meillä oli noin kuukausi aikaa tehdä remonttia ennen muuttoa tänne. Kaksin voimin ja ystävien avulla Pikkutalossa kaadettiin pari seinää, rakennettiin uusia, tehtiin keittiö, lattiat ja seinien pinnat. Tässä maistiaisia keittiöstä. Keittiö on tapetoitu Tapettitalon yksittäisistä rullista puolikkaan vuodan levyisiksi leikatuilla raidoilla. (samaa olen käyttänyt myös Koton keittiössä). Puolikkailla vuodilla on helppo tapetoida. Astiahyllyjen ja työtason väliin oli tarkoitus laittaa lasi, mutta jotenkin se vain jäi, ja hyvin on pärjätty ilmankin. Kolme vuotta on keittiössä tiskattu ja kokattu ahkerasti, ja tapetit ovat edelleen kunnossa. Kaapistot ovat Ikeasta, ja tasot massiivipuuta. Korkean kaapin oveen on liimattu Barcelonasta hankitut purnukkatarrat. Ikkunalaudalla Riihimäen lasipurkeissa säilytän jauhoja ja ryynejä. Eripariastiat ovat kirppareilta, Mokosta ja Indiskasta. Lattia on lapsia ja eläimiä kestävää, vanhan lankun näköistä laminaattia. Kattovalaisimet ovat riisuttuja ja maalattuja kirppislöytöjä, liitutaulu itse tuunattu, teehyllynä ja maustehyllynä toimivat puulaatikot jätelavalöytöjä ja värikkäät pallovalot ovat Stockmannilta. Ruokapöytä on olohuoneen puolella, ja yhtenäinen keittiö-ruokasali-olohuonetila on koko perheen suosikkipaikka.
Olohuone on suoraa jatkumoa keittiölle, melkein kuin samaa tilaa. Meillä on paljon kirjoja, joista iso osa on olohuoneessa. Kirjat voi järjestellä hyllyyn monella tavalla, ja tämän visualistin tapa on laittaa ne värijärjestykseen. Matto on ommeltu monesta pienestä räsymatosta, pöytä on kierrätyskeskuksesta vuosia sitten löydetty, hiottu ja vahattu. Hassuja esineitä kerääntyy ympärille kuin varkain: vanhoja opetustauluja, vaakoja, valaisimia, rasioita ja julisteita. Kulman kapea kirjahylly on rakenettu päällekäin pinotuista, vanhoista mehiläispöntöistä.
