Filed under Talo

Hankintalistalla

Olen jonkinlaisessa puolihämmennyksen tilassa talon kanssa. Pikkutalon tavarat ja Ratulan tavarat hakevat sopua ja sijaa ja lisäksi on paljon tarpeita uusille kalusteille ja kalusteita, jotka eivät toimi missään, vaikka haluaisin. Iso talo tarvitsee jotain, mitä en ole vielä löytänyt.

Olen kolunnut Porvoon kirpputoreja. Tehnyt löytöjäkin. Kaipaan jotain, mitä on vaikea löytää. Värimaailmakin menee osittain uusiksi ja sekin tuottaa päänvaivaa. Selaan blogeja, selaan lehtiä, mietin ja suunnittelen. Mies haluaisi vaatekaapit hetipaikalla. Minä intän, että pitää katsella rauhassa, että kyllä niitä vaatteita voi vielä vähän aikaa kaivaa laatikoista ja pinoista. Yritän venyttää Ikeaan menemisen pakkoa.

Auringon voimalla

Viikonloppuna ystävä lapsineen kylässä. Ja Panda. Suuri pieni koiralapsi. Ja keittiö se vaan on kodin sydän, siellä leivottiin, kokattiin, juotiin kahvia ja juteltiin. Päivä katosi ihan liian nopeasti.

Oranssiakin oranssimpi jääkaappi tuli perjantaina. Nieleskelin ensin hetken sen oranssiutta, karkasin parin tunnin ratsastuslenkille ja palattuani möbleerasin keittiön uusiksi yhden naisen voimin. Kyllä se tuohon asettuu.

Olohuoneen hirsiseinä sai vaalennuksen omalla sekoituksella: Uulan vesiohenteista seinämaalia ja vettä sekoitettuna maitomaiseksi liemeksi. Leveällä siveltimellä hirren suuntaisesti sutien pinnasta tuli kauniin himmeä ja hieman lipeällä valkaistun näköinen. Taidan laittaa vielä toisen kevyen kerroksen päälle.

Pinterest, uskollinen ystäväni

Pinterest on päivittäinen himo, pakkomielle ja nautintoaine. Kerään omiin tauluihini kuvia kotia ja remonttia varten, etsin ideoita työjuttuihin, sisustukseen, pukeutumiseen ja melkein mihin vaan. Pinterest on vaarallinen, mutta erittäin suositeltava paikka visualistille.

Tervetuloa

Tässä on Kurula. Minun ja perheeni uusi koti. 1937 rakennettu hirsitalo, navetta, aitta ja sauna. Metsää ja peltoa. Me olemme Kurulan toinen perhe. Olen erittäin ylpeä ja onnellinen siitä, että saamme jatkaa Kurulan tarinaa. Tila on aikalailla alkuperäiskunnossa, lukuunottamatta 80-luvulla rakennettua kylppäriä ja vuosien varrella uusittuja pintoja. Me päivitämme tilaa vanhaa kunnioittaen ja ja mahdollisimman luonnonmukaisia rakennusmateriaaleja käyttäen. Tervetuloa mukaan seikkailuun, remontti alkaa nyt.

Hipaisu

Olen pidätellyt itseäni postaamasta mitään uudesta kodista, ennenkuin kaikki on selvää ja varmaa. Tilanne on sellainen, että alkukaupat on tehty ja omasta talosta tarjous hyväksytty. Viimeiset silaukset vielä puuttuvat, ja taikauskoisesti haluan odottaa, että nimet ovat papereissa, ennenkuin avoimesti hihkun ja iloitsen. Lipsun päätöksestäni: tässä pieniä tuokiokuvia viikonlopun mittailu- ja suunnitteluretkeltä. Aurinko paistoi ikkunoista, räystäiltä tippui vettä. Keitimme puuhellan kulmalla kahvit.

Rakas aurinko

Aamu saa jotenkin ihan uuden ulottuvuuden, kun aurinko paistaa. Aamiainen maistuu paremmalta ja mieli tuntuu valoisammalta. Ulkona odottava, katolta ulkoportaille pudonnut lumivuorikin tuntuu ihan pikkujutulta, ja auringon paljastamia pölykertymiä ja klähmäisiä ikkunoita en edes suostu nyt murehtimaan. Pakkaan mittanauhan, merkkausteippiä, mutteripannun ja keskeneräisen neuleen mukaan. Lähden tulevaan kotiini mittailemaan ja suunnittelemaan. Ihmettelemään räystäiltä tippuvaa vettä ja aurinkoa.

Mielen päällä

Kamalan on vaikea keskittyä, kun mielessä pyörii iso remontti ja muutto. Kamalan malttamaton on mieli, kun lunta tuiskuttaa, vaikka soisi sen jo sulavan pois. Hurjan monta työasiaa hoidettavana, ja monen deadline on ihan kohta. Syön vihreää ja ajattelen kesää. Lapsi sanoo, ettei halua syödä naamakaalia. Ja sitten vielä se, että kaikki tapahtuu  ihan kerralla. Elämässä. Vuosien päästä voin toivottavasti katsoa taaksepäin ja huokaista. Selvisin tuostakin ajanjaksosta.

Ollaan

Olohuone on suoraa jatkumoa keittiölle, melkein kuin samaa tilaa. Meillä on paljon kirjoja, joista iso osa on olohuoneessa. Kirjat voi järjestellä hyllyyn monella tavalla, ja tämän visualistin tapa on laittaa ne värijärjestykseen. Matto on ommeltu monesta pienestä räsymatosta, pöytä on kierrätyskeskuksesta vuosia sitten löydetty, hiottu ja vahattu. Hassuja esineitä kerääntyy ympärille kuin varkain: vanhoja opetustauluja, vaakoja, valaisimia, rasioita ja julisteita. Kulman kapea kirjahylly on rakenettu päällekäin pinotuista, vanhoista mehiläispöntöistä.

Kotona

Kotini on linnani, sanotaan, ja niin se juuri minulla on. Yleisön pyynnöstä olen luvannut näyttää lisää kuvia Pikkutalosta (tämän nykyisen talomme nimi). Meillä on tapana nimetä taloja ja autoja, polkupyöriäkin ja joskus tietokoneita…

Pikkutalo on 1964 takennettu kivinen, rapattu omakotitalo itäisessä Helsingissä. En ole koskaan ollut niin rahoissani, että olisin voinut ostaa minkä talon tahansa, tai sisustaa rahasta huolehtimatta. Ja juuri se taitaa olla syy kekseliääseen tapaani suhtautua kotiin. Pikkutalo tuli aikanaan vastaan lähes sattumalta oikein kohtuulliseen hintaan, ja niinpä viisihenkinen perheemme asettui taloksi, vaikka alkutilanne näytti epäilyttävältä. Hyvin olemme Pikkutalossa viihtyneet, ja jos ei olisi niin kova hinku päästä maalle, jäisimme varmasti tähän vuosiksi.

Meillä oli noin kuukausi aikaa tehdä remonttia ennen muuttoa tänne. Kaksin voimin ja ystävien avulla Pikkutalossa kaadettiin pari seinää, rakennettiin uusia, tehtiin keittiö, lattiat ja seinien pinnat. Tässä maistiaisia keittiöstä. Keittiö on tapetoitu Tapettitalon yksittäisistä rullista puolikkaan vuodan levyisiksi leikatuilla raidoilla. (samaa olen käyttänyt myös Koton keittiössä). Puolikkailla vuodilla on helppo tapetoida. Astiahyllyjen ja työtason väliin oli tarkoitus laittaa lasi, mutta jotenkin se vain jäi, ja hyvin on pärjätty ilmankin. Kolme vuotta on keittiössä tiskattu ja kokattu ahkerasti, ja tapetit ovat edelleen kunnossa. Kaapistot ovat Ikeasta, ja tasot massiivipuuta. Korkean kaapin oveen on liimattu Barcelonasta hankitut purnukkatarrat. Ikkunalaudalla Riihimäen lasipurkeissa säilytän jauhoja ja ryynejä. Eripariastiat ovat kirppareilta, Mokosta ja Indiskasta. Lattia on lapsia ja eläimiä kestävää, vanhan lankun näköistä laminaattia. Kattovalaisimet ovat riisuttuja ja maalattuja kirppislöytöjä, liitutaulu itse tuunattu, teehyllynä ja maustehyllynä toimivat puulaatikot jätelavalöytöjä ja värikkäät pallovalot ovat Stockmannilta. Ruokapöytä on olohuoneen puolella, ja yhtenäinen keittiö-ruokasali-olohuonetila on koko perheen suosikkipaikka.

Ennen ja jälkeen

Keittiö oli oli levytetty umpeen pieneksi kopiksi. Avasimme seinän. (alla sama paikka, kuin yllä)


Otin uusia kuvia kodistamme myyntiä varten, ja samalla innostuin kaivelemaan kuvia ajalta, ennen kuin teimme remontin ja muutimme tänne. Aika erilaista. Keittiö oli pikkuinen koppi, takan reunukset ja ikkunalaudat ruskeaa laattaa, ja samaa myös puolet lattioista. Harmi, ettei vessasta ole kuvia, sekin oli melkoisen 80-lukulainen…

Tulevat asuntoesittelyt jännittävät kauheasti. Tuntuu kamalalta päästää vieraita ihmisiä kotiinsa katselemaan kaikkea vierain silmin. Välttämätöntä se kuitenkin on, jotta me pääsemme pian omaan unelmien kotiimme maalle.

p.s. jos kohtuuhintainen omakotitalo Itä-Helsingissä kiinnostaa, niin laita viestiä: villakettu@gmail.com. Annan mielelläni lisää tietoja ja kuvia!