Filed under Eläimet

Kesämieli

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAKoska lapset ovat kesälomalla, olen koittanut tehdä mahdollisimman paljon etätöitä kotona. Se on oikeastaan ihan parasta työskentelyä, sillä pienen katkot (eläimille vettä, pyykit koneeseen, piipahdus kauppaan, seinän maalaamista…) tekevät hämmästyttävän hyvää päälle. Kotoliving 4 on työn alla, ja kiirus on melkoinen, sillä tavoitteena on saada lehti pois käsistä ja painoon jo kesäkuun lopussa, jotta voimme kaikki pitää heinäkuussa kesälomaa. Vihreys ja lintujen elämöinti pihassa, puhumattakaan kesän valosta, saavat päivät jotenkin venymään huikean myöhäisiksi. Lapsetkin valvovat pitkään ja nukkuvat kellon ympäri. Minä käytän hiljaiset aamutunnit hyödyksi työhuoneessa. Ikkunasta näkyy laitumelle.

 

Maadoittava vaikutus

kuva kopio
kuva kopio 2 kuva kopio 5kuva kopio 4 kuva kopio 3 kuva kopio 7Koti on minulle maadoituspaikka. Kevään hommia riittää jokaiselle illalle, ja tekemisestä tulee hyvä olo. Laidunaitojen rakennus pellolla tepastellen on jotenkin erityisen hyvää päälle. Hyviä ja äärimmäisen rentouttavia niin hevosille kuin meille ihmisillekin ovat pitkät metsäiset maastolenkit. Luonnonniittyjä, metsäpolkuja, lintuja ja perhosia. Ojien ylityksiä, purojen ihmettelyä. Kauniita maisemia. Parasta. Meille tuli myös trampoliini, joka sai heinäladosta ihan oman trampoliinihallin. Tyypit olivat siellä viikonloppuna yötä. Se oli niiden mielestä parasta.

Pian alkaa myös talon ulkomaalaus. Selitin Uulan värivelhoille moninaisin sanakääntein, minkälaista lämpimän keltamullan väriä haen (sitä ei löytynyt valmiista värikartasta) ja melkein pyllähdin istualleni ilosta, kun koemaalatessa purkista paljastui TÄYDELLINEN keltainen sävy ja ihana pellavaöljymaalin tuoksu. Paljon rapsutusta ja sen jälkeen paljon maalaamista siis tiedossa.

Hengissä

Ennen joulua olin niin pihalla kaikesta ja uuvuksissa, että suljin itseni kotiin vetämään happea ja unta. Ulkoilin ja nukuin tuntikausia. Luin puolentoista viikon aikana viisi kirjaa ja neuloin kahta villatakkia, kolmea sukkaa ja paria pipoa. Mikään neulomuksista ei tullut valmiiksi. Minä sen sijaan tulin rauhalliseksi, punaposkiseksi ja hymyileväksi.

Uudenvuodenjuhlia vietettiin ystäväporukalla kuin joku hassu jättiläisperhe. Saunottiin ja syötiin, paukuteltiin raketteja ja poksauteltiin kuohuviakin. (Istuin pahimman räiskeen tallissa hevosten, lampaiden ja paukkuaran koiran kaverina, jutellen ja silitellen. Aika maanläheinen tapa vaihtaa vuotta oikeastaan).

Heti tammikuun alusta alkoi armoton lehden kasaaminen. Ensin kuvaukset, sitten kirjoittaminen, oikolukeminen ja lopulta taitto. Intensiivistä, sitkeyttä ja luovaa ongelmanratkaisukykyä vaativaa, mutta voi, niin kivaa työtä. Ja kyllä kannatti, sillä ensi viikolla ilmestyvä Kotoliving nro 2 on kannesta kanteen melkoinen herkku, vaikka itse sanonkin.

Alkaa tuntua joululta

Ulkona myrskyää. Jätin lampaat suosilolla sisätiloihin, mutta hevoset seisovat tyytyväisinä tuiskussa syömässä aamuheiniään. Outo meininki, kun kurakeli muuttuu hetkessä talveksi. Tänään saadaan onneksi kopukoille hokit jalkaan ja nyt on vihdoin hyvä hetki pestä kaikki varusteet. Paras kirppislöytöni pitkiin aikoihin on Reiman vihreä pilkkihaalari. Sellainen vanhanmallinen, enstexiä ja tikkivuori. Voi että kun kelpaa pihalla huhkia haalariin hypänneenä joka kelillä.

Koko talo on jotenkin hämärä ja hiljainen. Tulet palavat joka uunissa ja keittiön puuhella pöhisee kuumana. Lattiat ovat silti vanhassa talossa hyytävän kylmät, eli villasukkatehtaan ylläpitäminen kuuluu päiväohjelmaan… Kesken on kyllä paljon muutakin. Herkullinen Aaltoliike-villatakki (ohje omasta päästä ja lankana ihana Pohjan akka viidessä eri värissä) on hihoja vailla, ja pitäisi saada pian valmiiksi.

Joulukin saa nyt tulla kotiin. Olohuoneen vanha tuolin jousirunko oksineen ja lintuineen on ensimmäinen jouluisa koriste, ja loputkin pitäisi käydä kaivamassa navetan ylisiltä.

 

Nakujengi

Lampaat on vihdoin keritty, ja kauhukuvistani huolimatta, ilman vaurioita. (Omien käsieni hankaumia, rakkuloita ja jäykkyyttä ei lasketa). Kielo on vielä leikkelemättä, mutta hänet hoidan Kiinasta palattuani. Jälki on epätasaista, mutta ihan kelpoista ensikertalaiselle.

Nakujengi tuotti hyvät kasat villaa, ja seuraavaksi on edessä karstaaminen. Sitten todennäköisesti koitan löytää kehräämön, joka tekisi lankaa pienistäkin villareistä. Ja vinkata saa, jos suinkin on hyvä paikka tiedossa!

Nyt on tyttöjen hyvä kasvattaa talvivillaa ja nautiskella pakkaspäivistä. Ja minä taas suuntaan työmatkalle Kiinaan, Shanghaihin ja Changzhouhun. Jännittää.

Ansa Ikonen

Ansa muutti meille. Ansa on pieni, pehmeä ja vikkelä. Se tuoksuu kissanpennulta ja rakastaa kaikkia.

Näin sosiaalista pikkukissaa en ole koskaan aiemmin tavannut. Ansa hengaa ihmisten seurassa kaiken aikaa ja toimii hyvin yksinkertaisella toistolla: ruokaa, riehumiskohtaus, unet. Vähänkö on ihanaa herätä yöllä siihen, että kehräävä pikkukisu pesee kasvojani karhealla kielellään ja käpertyy sitten viereen nukkumaan. Voi että. En ehkä ikinä saa tarpeekseni kissanpennuista…

Tagged ,

Operaatio satulahuone

Vanhasta karjakeittiöstä kuoriutui harjaamalla, maalaamalla ja sisustamalla kodikas ja toimiva satulahuone. Vuosien pölyt ja hämähäkiseitit saivat kyytiä ja sitten oli pelastavan, valkoisen pellavaöljymaalin vuoro. Lattiaan vielä kunnon kerros betonilattiamaalia ja sitten piti malttaa useampi päivä maalipintojen kuivumista. Vaan kyllä kannatti. ”Tiskipöydän” rakensin vanhasta pikkupöydästä, vahakankaasta ja sinkkivadista. Lattiaa suojaamaan tuli metritavarana myytävää kuramattoa ja vihdoin saatiin satulatelineet, suitsikoukut ja tarvikehyllyt paikoilleen. Sähköpatteri pitää pienen huoneen talvellakin plussan puolella. Kypäriä on ratsastavassa perheessä aikamoinen pino…

Viimeisessä kuvassa on vielä keskeneräistä, mutta siitä saa ihan hyvän kokonaisfiiliksen.  Tänään haen takaseinälle loimihyllyn ja vahakangas pitää nitoa pöytälevyyn kiinni. Muutaman päivän päästä hevoset ovat omassa pihassa metsätarhassa ja satulahuone pääsee kunnolla käyttöön…

Hyvä syy

Blogihiljaisuuteen on hyvä syy. Tai oikeastaan useampi.

Talossa ei tapahdu oikeastaan mitään edistystä, sillä olemme käyttäneet lähes kaiken energian ulkona. Syitä on seitsemän: kaksi hevosta, kaksi kania ja kolme karitsaa. Eläinten kotien rakentaminen on hauskaa, mutta raskasta ja aikaavievää puuhaa. Metsään valmistui suuri, ympärivuotinen tarha hevosille vaihtelevine maastoineen, juotto- ja heinäpaikkoineen. Kanit saivat oman talon ja lampaiden ympärivuotinen pihatto on parhaillaan rakenteilla. Vielä aidataan lisää lammaslaidunta ja hevosille toinen, pienenpi tarha vaihtelua tuomaan. Entinen karjakeittiö on hyvää vauhtia muuttumassa satulahuoneeksi. Seinät saivat pintaansa Uulan pellavaöljymaalin ja lattia kunnon kerroksen Betoluxia. (Ja sitä ennen harjasin ja pesin vuosien pölyt ja hämähäkinseitit seiniltä ja katosta…) Kuvia satulahuoneen vaiheista seuraa myöhemmin!

Talli ja sisälampola ovat vuorossa seuraavina. Onneksi eläimet viihtyvät ulkosalla pihatto-olosuhteissa pitkälle syksyyn.

Kuvissa poseeraavat Ulpukka, Uniikki, Kevin Pupunen, Nöpö Töpölä, Viima ja Jatsi(sekä Pisamatyttö)