villakettu

Jokainen joskus remonttia tehnyt tietää, että aina kaikki ei todellakaan mene ihan putkeen. Väsyneenä ja stressaantuneena pienetkin asiat saattavat saada valtavat mittasuhteet, niinkuin meillä eräs paneloitu komeroseinä ja keskellä seinää möllöttävät pistorasiat…

Eteisen takaseinässä on kaksi upotettua, alkuperäistä vaatekomeroa. Eteisen seiniä maalatessani huitaisin komeroseinänkin samalla seinämaalilla. No eihän se siinä ennestään moneen kertaan maalatussa paneelipinnassa pysy, se himmeä seinämaali. Kynnen raapaisulla lähtee… Ei kun maalinpoistoainetta pintaan, annetaan vaikuttaa yön yli, ja kas, aamulla maali on irronnut. No ei. Aamulla maali pitää kaapia irti, ja koska Uulan maalinpoistoaine on tehokasta, lähtevät samalla kaikki vuosien saatossa maalatut kerrokset. Ainakin melkien kokonaan, sillä paneelipinta on hankalaa kaapia. Komeroseinä oli puoliksi kaavittuna, ilman uutta maalia ainakin kuukauden, koska molempia pänni niin paljon itse aiheutettu ylimääräinen työ. Vihdoin maalasin seinän kalustemaalilla kahteen kertaan viikonloppuna, ja hyvähän siitä tuli. Oikeastaan erittäin hyvä.

Sähkövetojen kanssa on myös ollut paljon murhetta. Alkuperäiset sähköt purettiin turvallisuussyistä ja pääkeskuksen siirtämisen takia. Minulle luvattiin, että laitetaan samaan tyyliin, kuin ennenkin. Yläkerta sähköistettiin kokonaan samalla kun uudet kammarit rakennettiin. (Ja vieläkin ärtymys nousee tätä kirjoittaessani…) Koska koko ajan ei voi seistä sähkömiehen selän takana vahtimassa, vaan luottaa toisen ammattitaitoon, huomaa vasta kun on jo myöhäistä, että pistorasiat on laitettu ”standardin mukaan” 20cm korkeudelle lattiasta ja valokatkaisijat ”nykystandardin mukaan” aivan liian lähelle ovenpieltä, jotta vanhanaikainen, leveä ovilista voisi mahtua paikoilleen. Samoin katkaisijan korkeus lattiasta on ”nykystandardin mukaan” reilun metrin lattiasta, vaikka vanhoissa taloissa valokatkaisijat ovat tyypillisesti paljon korkeammalla. Eikö siellä sähkökoulussa tosiaan opeteta mitään vanhoista taloista? Onko pistorasioiden  ja katkaisijoiden sijainnista ja ulkonäöstä kiinnostunut asiakas kummajainen? Eihän vanhaa taloa voi tehdä samalla tavalla, kuin uudiskohdetta tai teollisuusrakennusta. Ja standardi ei siis ole mikään lain määräämä turvallisuusasia, vaan se nyt vaan on tapana nykyään laittaa sillä tavalla. Mielestäni, jos ei ymmärrä, mitä ”vanhaan tyyliin”, ja ”vanhaa kunnioittaen” tarkoittaa, voisi ottaa selvää tai kysyä.

Pitkän keskustelun  tuloksena alakerran pistorasiat saatiin huoneiden nurkkiin, heti listan yläpuolelle piiloon katseilta, mutta yläkerrassa mitään ei oikein ole enää tehtävissä, koska rasiat on laitettu seinärakenteisiin. Harmittaa.

Tämä on pitkään muhinut vuodatus, mutta sainpahan ulos. Ehkä nyt helpottaa. Ja vinkkinä: ota selvää onko sähkäri ennen tehnyt vanhaa taloa, äläkä missään nimessä luota siihen, että kertabriiffillä sujuu.

Lapset ja remontti. Vähän sama homma, kuin lapset kuvauksissa… Se menee suurin piirtein näin: ”Äiti, kato mä löysin leppäkertun!” ”Äiti, mistä mä saisin virtaa tähän iPadiin?” ”Äiti, mulla on jo nälkä.” ”Äiti, kato mä löysin toisen leppäkertun!” ”Äiti! Toi ei päästä mua makuupussiin!!” ”Äiti, mulla on jano.” ”Äiti, oho, mä putosin ojaan, ja nyt mun saappaat on täynnä vettä.” ”Äiti, koska me lähdetään kotiin?” Jokainen lause alkaa sanalla Äiti… Perjantaina satoi poikittain räntää, navetan keittiökalustepajassa oli kylmä ja kaikki näytti aika tavalla epätoivoiselta. Talo täynnä rakennusjätettä ja purua. Kaikki kesken ja levällään.

Lauantaina meni melkein koko päivä rakennussiivoojana. Ällistyttävän paljon jätettä kasaantuu kaikkialle. Kannoin lautoja, keräsin silppua, lakaisin, imuroin.  Maanantaina keittiön maalaus tuli vihdoin valmiiksi (kolme kerrosta maalia katossa, seinissä ja hirsissa, kattolistoissa kaksi.) T sai kirjaston lattian paikattua ja minä tartuin puuhellaan. Puuhellan muutoksesta tulee ihan oma postaus ja eteisen lattiasta myös. Siivouksen jälkeen tajusimme, että kaikki ”likainen” työ on nyt meidän osaltamme tehty, ja edessä on tapetointia, maalausta ja keittiönkalusteiden asennus. Ja sen kyllä sanon, että meillä on käynyt mieletön tuuri rakennusmiesten kanssa: putkimiehet, sähkömiehet ja yläkerran rakennusosasto ovat tehokkaita, osaavia ja mukavia. Lähetän välikiitoksen jokaiselle!