Filed under lapset

Kesämieli

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAKoska lapset ovat kesälomalla, olen koittanut tehdä mahdollisimman paljon etätöitä kotona. Se on oikeastaan ihan parasta työskentelyä, sillä pienen katkot (eläimille vettä, pyykit koneeseen, piipahdus kauppaan, seinän maalaamista…) tekevät hämmästyttävän hyvää päälle. Kotoliving 4 on työn alla, ja kiirus on melkoinen, sillä tavoitteena on saada lehti pois käsistä ja painoon jo kesäkuun lopussa, jotta voimme kaikki pitää heinäkuussa kesälomaa. Vihreys ja lintujen elämöinti pihassa, puhumattakaan kesän valosta, saavat päivät jotenkin venymään huikean myöhäisiksi. Lapsetkin valvovat pitkään ja nukkuvat kellon ympäri. Minä käytän hiljaiset aamutunnit hyödyksi työhuoneessa. Ikkunasta näkyy laitumelle.

 

Maadoittava vaikutus

kuva kopio
kuva kopio 2 kuva kopio 5kuva kopio 4 kuva kopio 3 kuva kopio 7Koti on minulle maadoituspaikka. Kevään hommia riittää jokaiselle illalle, ja tekemisestä tulee hyvä olo. Laidunaitojen rakennus pellolla tepastellen on jotenkin erityisen hyvää päälle. Hyviä ja äärimmäisen rentouttavia niin hevosille kuin meille ihmisillekin ovat pitkät metsäiset maastolenkit. Luonnonniittyjä, metsäpolkuja, lintuja ja perhosia. Ojien ylityksiä, purojen ihmettelyä. Kauniita maisemia. Parasta. Meille tuli myös trampoliini, joka sai heinäladosta ihan oman trampoliinihallin. Tyypit olivat siellä viikonloppuna yötä. Se oli niiden mielestä parasta.

Pian alkaa myös talon ulkomaalaus. Selitin Uulan värivelhoille moninaisin sanakääntein, minkälaista lämpimän keltamullan väriä haen (sitä ei löytynyt valmiista värikartasta) ja melkein pyllähdin istualleni ilosta, kun koemaalatessa purkista paljastui TÄYDELLINEN keltainen sävy ja ihana pellavaöljymaalin tuoksu. Paljon rapsutusta ja sen jälkeen paljon maalaamista siis tiedossa.

Synttärit

kuva kopio 5 OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAKuopukseni, Poikaipana, täytti 10. Pieni pisamainen, kiharatukkainen, nappisilmäinen poikani on hirmu iso ja kovin pieni. Löysin nipun valokuvia, joissa minulla on rantapallon kokoinen maha, joissa Poikaipana on ihan pikkuinen ja sen siskokin pieni palleroposki. Näytän itsekin ihan lapselta. Ja jos jostain elämässäni olen ylpeä, niin siitä että saan olla noiden tyyppien äiti.

Viikonloppuna meillä juhlittiin. Kurulaan kerääntyi serkkuja, tätejä, setiä, mummeja, vaareja, ystäviä ja kummeja. Iloisen puheensorinan, kuulumisten vaihdon ja herkuttelun keskipisteeksi näyttää aina vaan muodostuvan keittiö. Meillä on iso talo ja iso keittiö, mutta on se vaan aina niin hassua että sohvat ammottavat tyhjyyttään olohuoneessa ja keittiössä kuhistaan.

Tällä kertaa tarjolla oli espanjalaista perunasalaattia, mozzarella-vuohenjuusto-tomaatti-yrttileipiä, suklaakakkua ja vaniljajäätelöä ja tietenkin paljon vahvaa kahvia kuumalla maidolla.

Talvilomalla

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERATällä viikolla meillä on melkein koko jengi kotona (isoin tyttö on ystävänsä kanssa reissussa) ja jotenkin tuntuu uskomattomalta luksukselta olla koko viikko yhdessä ilman aikatauluja, palavereita, harrastuksia, koulua ja kiirettä. No, minä teen kyllä osan viikosta töitä, mutta sillä tavalla huolettomasti esitystä laatien ja nettiä päivitellen. Vaikka pyjamassa ja tukka pystyssä.

Kurulan talvilomaviikko koostuu ratsastusretkistä, hiihtoretkestä metsässä, hiihtoratsastuksesta, uimisesta, lumilautailusta, leffojen katselemisesta sohvan peittovuoren uumenista, kirjoista, pitkistä yöunista, letuista, uunissa paistuvasta kasvislasagnesta, tuoreesta leivästä, saunomisesta ja tilkasta punaviiniä iltaisin. Tämä viikko on minulle myös keskeneräisten neuleiden viikko: kolme villatakkia odottaa valmistumista, sillä aina hihoja neuloessa minua alkaa kyllästyttää ja aloitan uuden neulomuksen… Neulon siis erilaisia hihoja aina fiiliksen mukaan: raidallista, ainaoikeaa tai kuvioneuletta. Ehkä joku takeista valmistuu.

Aamulla istuin keittiön pöydän ääressä juomassa aamukahviani. Katselin ikkunasta hevosia ja lumisadetta. Tuumin, että aika hyvä olla näin.

Kalenteri


Tänä vuonna lasten kalentereista paljastuu suklaakolikoita Marimekon mainoslehteen kääräistynä. Hurjan käyttökelpoinen lehti, kauniita printtejä sivukaupalla. Minipaketit on ripustettu hamppunaruun, joka taas on ripustettu seinälle.

Kurulan talvi-iltojen pimeys on totaalinen, mutta lumen ansioista pehmeämpi, kuin muutama viikko sitten. Tähtikirkkaalla pakkasella ja kuutamolla on ihan parasta seisoa keskellä pihaa ja katsella taivaalle. Talon ikkunoihin kävin hankkimassa ihan perinteiset, valkoiset sähkökyntteliköt, joista tosin nappasin muoviset havujäljitelmäkoristeet pois. Nyt kynttilänvalo tuikkii ikkunoista pihalle ja maantielle asti. On hyvä tulla kotiin.

Guido

Poikaipanan kauan toivottu villapaita valmistui iltapuhteina ja hermolepona, Lostin toista tuotantokautta DVD:ltä tuijottaen. Louhittaren luolan Pohjan Akka -lanka on käsittämättömän ihanaa, nopeaa neuloa ja pehmeän tuntuista. Malli on Suvi Simolan Guido, joka puolestaan on toimiva malli. Hyvä yhdistelmä siis. Taidan suurentaa ohjeesta itsellenikin sopivan ja neuloa Eco Woolista…

vähän kerrallaan

Pisamatytön huoneessa alkaa olla jo jonkinmoinen järjestys. Pipin tapetin tyttö valitsi huolella itse, ja ihana se onkin. Vanha pöytä löytyi Porvoosta kirpputorilta. Verstaan perukoilta löytyneet naulalaatikot toimittavat hyllyjen virkaa.

Poikaipanan huoneesta puuttuu vielä kaappi, joka on saamassa uutta, keltaista maalia pintaansa. Maaria Wirkkalan enkeli -tapetti oli pirullisen hankala tapetoitava, ja saunat jäivät näkyviin kaikista tempuista huolimatta. Hieno tapetti siltikin, ja sopii huoneeseen kuin nakutettu. Pöydän rakensin pontatuista lattialankuista ja sivelin sävytettyä puuvahaa päälle. Pukkijalat ovat Ikeasta. Hyllykehykset löysin aitan parvelta, ne ovat kuuluneet mehiläispönttöihin joskus.

Hiljalleen huoneet alkavat saada muotonsa. Yritän olla kärsivällinen.

Auringon voimalla

Viikonloppuna ystävä lapsineen kylässä. Ja Panda. Suuri pieni koiralapsi. Ja keittiö se vaan on kodin sydän, siellä leivottiin, kokattiin, juotiin kahvia ja juteltiin. Päivä katosi ihan liian nopeasti.

Oranssiakin oranssimpi jääkaappi tuli perjantaina. Nieleskelin ensin hetken sen oranssiutta, karkasin parin tunnin ratsastuslenkille ja palattuani möbleerasin keittiön uusiksi yhden naisen voimin. Kyllä se tuohon asettuu.

Olohuoneen hirsiseinä sai vaalennuksen omalla sekoituksella: Uulan vesiohenteista seinämaalia ja vettä sekoitettuna maitomaiseksi liemeksi. Leveällä siveltimellä hirren suuntaisesti sutien pinnasta tuli kauniin himmeä ja hieman lipeällä valkaistun näköinen. Taidan laittaa vielä toisen kevyen kerroksen päälle.

Pisamatyttö 11

11 vuotta sitten katselin Haikaranpesän ikkunasta valkenevaa päivää. Yö oli ollut pitkä, loputon suorastaan. Ulkona oli pakkasta ja lunta leijaili hiljalleen. Aurinko tuli esiin pilvien takaa, ja ajattelin, että tästä täytyy tulla  hyvä päivä. Pisamatyttö syntyi klo 11.04 1.2.2001. Ihana tyttö. Virtaa täynnä. Ja pippuria ja naurua. Esikoistyttöni. Ja päivä oli ehdottomasti yksi elämäni parhaista.

Matkustamisesta

Meillä oli hieno loma. Täydellinen, totaalinen arjen unohdus reiluksi viikoksi. Pienten (tai oikeastaan keskikokoisten jo) matkakumppanieni kanssa keskityimme läsnäolon taitoon ja hetkessä elämiseen. Puhuimme ja kävelimme, uimme ja nukuimme paljon. Luulen, että lapset oppivat niin paljon elämisestä, kulttureista, luonnosta, ihmisistä ja maailmasta, että opettajat laittoivat ihan turhaan läksyjä mukaan. Ja minä opin niin paljon rauhoittumisesta, että nyt on hyvä aloittaa uuden vuoden uusi muistikirja, kaivaa kynät ja kuvat esiin ja keskittyä luomistyöhön.